Omien kokemuksieni mukaan Ariand ei kyykännyt häiritsevästi,
ennen kuin materiaaliksi valikoitui bassot yliohjaavaa
meteliä. Kiinnostuksen
kentälle mahtuu
niin esoteerinen erikoisuus kuin perinteisempikin äänentoisto. Yarlandin
mallistossa FV-34B:n korvaava
tulokas on askel modernimpaan
suuntaan.
YHÄ edelleen putkilaitteet mielletään kalliiksi ja eksoottisiksi. Samassa yhteydessä Ariandin maahantuoja oli kuitenkin jo järjestänyt Ariandin ostajalle korvaavan putkinelikon
virheettömästä erästä.
kuka
Jussi Arvio on mediatekniikan ammattilainen. Teksti: Jussi Arvio Kuvat: Valmistaja
Raikkaasti uudistunut
perinnekalu
Putkien lumo on ja pysyy. Sellaisesta, jonka käyttö ei edellytä
sähkötekniikan loppututkintoa. Musiikiksi en sellaista muutenkaan mieltäisi,
joten kaikki todellinen kuuntelu tapahtui muulla materiaalilla.
Ensiasennukseen on valittu vieläpä hyvän maineen omaava, Psvanen uudistuotantona valmistama
putki. Monia kuitenkin kiehtoo ajatus illan pimeydessä hillittyä loimua
luovasta, ripauksen menneen ajan eleganttia huokuvasta laitteesta. Juuri heille nyt testattu Ariand T34-P on omiaan.
Kaikkia putkilaitteita yhdistävä tekijä on, että putket kuluvat käytössä. Mikäli kuuntelutila ei ole valtava,
riittää voimaa käytännössä vähän epäherkemmilläkin
kaiuttimilla enemmän kuin tarpeeksi. Omakohtainen kokemus
niin kuva- kuin äänituotannosta tuo näkemystä harrastukseen. Sellaiseen päätyvä on usein asiaan perehtynyt harrastaja, joka tietää, mitä haluaa. Niiden elinkaari vaihtelee kytkennästä ja tyypistä riippuen. Jutun kirjoittamisen aikoihin tosin putkivalmistajalla oli menossa virheellisen el34-erän poisveto. Edullinen
ja fiksusti toteutettu Ariand tuo
lasiputkien loimun lähemmäs
jokamiesluokkaa. Asiasta ei kannata
huolestua, sillä tyypillisimmillään puhutaan kuitenkin
useista tuhansista käyttötunneista. Ariandin tapauksessa pääteputkiksi on valittu helposti saatavilla oleva
ja kohtuullisen hintainen EL34.
Kahdella pääteputkella per kanava on saavutettu
noin 40 watin teho. Sattuu sitä paremmissakin piireissä. Elämänmakuisia kokemuksia
kirjoittava Jussi lähestyy aiheitakorvat
edellä, mutta järki
kädessä.
55
highend
Ariand T34-P -vahvistin
Putkien
käyttöiän aikana lepovirtoja kannattaa seurata, sillä
putkien ikääntyessä saattaa ilmetä arvojen vaeltelua.
Ääneen ilmestyvä särö saattaa kieliä putken uusimistarpeesta.
Ariandin tapauksessa lepovirtojen säätö on tehty
erittäin helpoksi. Mikäli taloudesta löytyy
kirsukuonoja tai innokkaita lapsukaisia, saattaa lisävarusteena myytävä metallisuoja olla hyvä hankinta. Tämän huomasi esimerkiksi siitä, kuinka aluksi hieman kuivakasti
tilaa avaava laite sai ääneensä lisää syvyyttä. Referenssivahvistimena toimi taannoin Mastersound Evolution 845 referenceni korvannut ASR
Emitter 1 Exclusive, akkuvirtalähteellä. Tästä kielii
se, että säätöä varten tarvitaan kapea talttapäinen
meisseli. Lepovirrat asettuivat tiukasti toleransseihinsa. Tosin jälkimmäinen on kiinteällä voimakkuudella, eikä voimakkuussäädin vaikuta siihen, vaikka ohjekirja antaa muuta
ymmärtää.. Keskellä oleva, kooltaan suurin komentaa äänenvoimakkuutta. (ISBN
KR14241692, 1963).
Vihreiden arvojen aikana heikkoudeksi voidaan
mainita A-luokasta johtuva runsas lämpeneminen ja
320 watin jatkuva nälkä. Testin aikana en havainnut ylimääräistä
vaeltelua arvoissa.
Hyvän toteutuksen ansiosta säädössä ei tarvita erillistä yleismittaria. Laitteen kannessa on suuret ja selvälukuiset mittarit ja putkikohtaiset säätimet. Siinä pääteputket on kytketty suoraan päätemuuntajan ensiökäämeihin ja pääteastetta ohjataan vaiheenkääntäjällä (siis putkin).
T34-P:n tapauksessa vahvistimen etuaste- ja ohjaustoimista vastaa yksi ecc802 ja pari ecc803-putkea. Laite tuleekin sijoittaa
paikkaan, jossa ilmanvaihto on riittävää, sillä se
kuumenee reippaanlaisesti. Manuaali kehottaa käyttämään säätimiä ?tilanteen mukaan?.
Kaiken kaikkiaan kokonaisvarustelu on luokassaan
poikkeuksellista. Asiaan
ei liity mystiikkaa tai suuria salaisuuksia. Samalla
aluksi himmeäksi jäävän yläpään matta tasaantui avoimiin uomiinsa ja artikulaatio selkeytyi.
Hyvin varusteltu
Pienikokoiseksi voimanpesäksi T34-P painaa yllättävän paljon. Niiden
56
avulla arvot on helppo saada kohdilleen ja tarkastaa
tarvittaessa. Asiasta kiinnostuneille sopivaa iltalukemista on vaikkapa A.M Kuuselan 1963 julkaistu kirja ?Äänitaajuisten jännitteiden vahvistimet. Vasemmalle sijoitettu säädin kytkee ?fine tuning. Vaikka valmistusmaa on Kiina, eivät syvälle juurtuneet ennakkoluulot saa Ariandin tapauksessa kasvutilaa. Koko kansi on kauttaaltaan hienosti viimeistelty. Oletan, että niiden avulla tehtaalta lähtevät yksilöt hienosäädetään kanavakohtaisen herkkyyden (gain) osalta kohdilleen. -säädöt aktiivisiksi. Tätä ilmiötä oli todistamassa aika ajoin useampikin korvapari.
Ariandin tapauksessa ääni avautui noin kolmen vartin kuuntelun jälkeen parhaimmilleen. Niiden päälle on ilmeisesti käsin silkkipainettu tyylikkäät kehälogot. Sellaisen saa noin 40 eurolla.
Putkivahvistimiin liitetty käytön hankaluus liittyy
osittain niiden ajoittaiseen säätötarpeeseen. Valmistajana on JJ Electronics.
Perinteisen ratkaisun etuna on muun muassa vähäsäröisyys. Näistä lisää alla.
Vasempaan kylkeen, lähelle muuntajia on upotettu
virtakytkin. Esimerkillistä käytön helppoutta,
jota arvostaa yhtä lailla niin pidemmälle ehtinyt harrastaja kuin aloitteleva putkimies- tai nainenkin.
Usein kuulee puhuttavan siitä, että kuinka (putki)
vahvistimen ääni on parhaimmillaan esimerkiksi puolen tunnin tai tunnin käytön jälkeen. Samalla poskella, mutta lähempänä puumaskia on harvinainen säädinpari, joka on nimetty
tekstillä ?fine tuning?. Useamman kerroksen lakkapinta antaa hillityn puolikiiltävän pinnan, joka korostaa
eksoottisen puun pintaa.
Rauhalliseksi piirretystä maskista kohoaa vain kolme
säädintä. Perinteisten linjaottojen (3 kpl) lisäksi mukaan on saatu yksi balansoitu otto (1= maa,
2= miinus, 3= plus) ja yksi linja-anto. Vaikka syitä
saattaa olla useita, psykoakustiikka mukaan lukien, on
putkilaitteissa yksi syy juuri mainittu lepovirtojen vakiintuminen komponenttien lämpötilan vakiintuessa.
Aiemmassa Mastersoundissani noin tunti päälle kytkemisestä ääni avautui leveämmäksi ja syvemmäksi. highend
Ariand T34-P -vahvistin
Omissa kuunteluissani käytin muina romppeina Harbeth Super 5HL:ää sekä fantastista ja edullista Wharfedalen juhlavuoden hedelmää, eli Denton-kaiutinta (HM
6/2013). Lähes 20 kilon massasta suurimman osan
muodostaa takakannen tanakka muuntaja-armada.
Pienen kokonsa johdosta laite on kuitenkin tarvittaessa helppo nostaa.
Viimeistely on näyttävää. Oikealla puolella olevalla voidaan valita haluttu äänilähde. Hyvällä maulla ja laadukkaasti työstetty laite haluaa tulla nähdyksi.
Etulevyn massiivipuumaski on hiottu muodoiltaan
linjakkaan pyöreäksi. Muuntajien kotelot on
maalattu kiiltävän mustiksi. Jotta
pääteputket toimisivat lineaarisella toiminta-alueellaan, tulee niiden lepovirtojen olla kohdillaan. Kaapeleina käytin tuttua ja turvallista Cardasin Crossia.
Helppokäyttöinen
Ariand on push pull -tyyppisellä kytkennällä toteutettu, A-luokassa toimiva laite
Siinä on kuitenkin jotakin rehellistä, aitoa ja innostavan tervettä.
Tietty yleispätevyys on plussaa, samoin useimpiin
tarkoituksiin riittävät tehot. 19 kg
Tulot:........................................... www.yarland.com
Mitat (lxkxs):.......................... Siitä huolimatta mielsin Ariandin ilmaisukyvyllisen osaamisen luokassaan monipuoliseksi. Ehkä
jonkun mielestä jopa päinvastoin.
Perusasioiden toimiessa on aina hyvä lisätä haastetta. Musiikin tekstuurin taustalla oli
myös hieman elävyyttä, jota ASR:llä ei ilmene. Ei ehkä skarpein tulkitsija tällä saralla, mutta hyvä näinkin. Yhtä kaikki, sellon
samettinen purevuus ja silkkinen viiltävyys ovat ihokarvamittareilla lahjomattomia.
Omaan referenssiinikin nähden Ariand teki hyvää
työtä. Sävykäs ja soljuva ilmaisu
saattaa paljastaa sen putkilaitteeksi, jos korvat on totuttanut aiemmin johonkin muuhun.
Ensimmäiseksi putkipeliksi se on mitä parhain. 3 x rca, 1 x XLR
Lähdöt:...................................... Näiden äärilaitojen välimaastossa soljuvana
Ariand pärjäsi ihan hyvin, oli lautasella sitten Anton
Bruckneria tai Infected Mushroomia.
Kaiken kaikkiaan pieneksi ja verrattain edulliseksi
laitteeksi Ariand paljastui hauskaksi ja sympaattiseksi otukseksi. Se ei myöskään tuudita pumpuliin pehmeydellään, vaikka ikävimmät särmät rouhiikin. Vaikka painotus oli selvästi avoimuutta suosiva,
kevytkin, kaivoi se esiin tunnetasolla oleellisen informaation. Se
kun on luokassaan helppokäyttöinen ja valmiiksi varustettu suhteellisen laadukkaalla lasitavaralla. Tuohon nälkään valjastin taas useamman tulkitsijan. Toisaalta, akkuvirtalähteellä varustetun referenssini hinnalla
saisi 14 Ariandia, joten ei tehdä kärpäsestä härkästä.
Riehakkaaksi yltyvä meno ja ilottelu hyötyvät ajoittain sopivasta suurpiirteisyydestä. Satoi tai paistoi, Ariandin kanssa voi nauttia
parhaista hetkistä omassa kodissaan.
Vakavammin ottaen Ariand T34-P on luokassaan
mielenkiintoinen laite. Toisaalta, jos omistaja innostuu puljaamisesta, voi maailmalta metsästää eri valmistajien putkia jo vaihtelun
vuoksi. Pelkäksi rokkitykiksi en sitä leimaisi.
Sopii myös aloittelijalle
Tonni ei ole pieni raha. Riippuu lukijasta.
Hauska ja sympaattinen
Reilun viikon sisäänajon jälkeen aloitin kuuntelut
Lauluyhtye Rajattoman hienolla Maa-levyllä. Asiat
kyllä selviävät, mutta tahaton huumori kirvoittaa hymyn poskille tai tipan linssiin. 40 W
Taajuusvaste:......................... 1 x kiinteä rca -anto
Muuta:....................................... Lisäksi ostos palvelee ympäri vuoden, toisin
kuin esimerkiksi golf-bagi. 43,5 x 200 x 260
Paino:.......................................... Jos jotakin jäin kaipaamaan, niin
kenties hieman enemmän purevuutta ja ajoituksen
selkeyttä ilmaisuun. 320 W
57. Ei toistaiseksi maahantuontia
Lisätietoja:............................... Parhaimmillaan se tuntui olevan, kun
sitä rasitti rehevällä funk-osastolla tai rehellisellä
menomusalla. Tuloksena oli herkkää ilmaisua ja ihmisäänien yhdessä
muodostamaa tekstuuria. Se ei ole ääneltään läpinäkyvin kuulemistani. 20-100 000 Hz (±0,1 dB)
Tehonkulutus:........................ Eikä tarvitse matkustaa
kauas. Ylä-äänien kuulaus ja
avoimen hengittävä keskialueen paletti olivat tasapainossa.
Siirryttäessä Rajattoman Out of Bounds-levylle ilmeni, että Ariand halusi esittää asiat vähän suurpiirteisesti. kaukosäädin, bias -säädöille LCD-näyttö
Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot
Teho:........................................... Minulle viimeksi mainittua ilmentää
esimerkiksi Buena Vista Social Club, noin niin kuin
viitekehykseksi.
Klassisen musiikin repertuaarista sinfoninen paketti saattoi koukuttaa pikkutarkkaa ensemble-työskentelyä enemmän. Vaikka kaava on turhankin tutuksi käynyt, niin altistin itseni J.S. Se ei myöskään ole mahdoton
summa, jos harrastukseensa haluaa sijoittaa ja siitä
nauttia. Esimerkiksi raidalla Butterfly syttyvät ja sammuvat äänet eivät suostuneet asettumaan syvyys- ja
leveyssuunnissa tiukan Pro Tools-sijoittelun millintarkkoihin uomiinsa. Bachin sooloselloteosten yliannostukselle. Noin 1 000 ?
Edustaja:................................... Musiikillisesta nautinnosta moinen ei kuitenkaan niistänyt mitään oleellista. Saattaa olla, että fakkiutunut kuuloni kaipaa
ajoittain rautaisannoksen selloa. Toisaalta se ei pyri tyrkyttämään
riivinraudan lailla yksityiskohtia ohi musiikillisen kokonaisuuden. highend
Ottoliitäntöjen lisäksi takaa löytyy kaiutintasoiset
annot sekä neljän että kahdeksan ohmin kuormille.
Kuunteluiden perusteella päädyin käyttämään ensisijaisesti jälkimmäisiä.
Manuaali kaipaisi osaltaan pientä oikolukua. Tuon tube rollingiksi kutsutun touhun avulla
onkin mahdollisuus hienosäätää saundia omien toiveidensa mukaiseen suuntaan, joten lopullisen arvion voi
ostaja suorittaa kotonaan, kaikessa rauhassa.
info
Putkien ajan
saatossa seilaavan
lepovirran säätäminen onnistuu ilman
yleismittaria kannen
näytön avulla.
Ariand T34-P
Hinta:.......................................... Iskevyydessä ja rytmiikassa joku suosii venyvämpää, toinen paukkuvampaa